Syksyllä 1989 kokoontui Taipaleen koululle joukko jalkapallosta kiinnostuneita miehiä ja tekivät kokouksessa päätöksen, jonka mukaan Kylmäkoskella aloitetaan pelaamaan jalkapalloa sarjatasolla vuonna 1990. Tässä kokouksessa paikalla olivat Petri Karonen, Erkki Häkli, Paul Välimaa, Timo Väisänen, Eero Välimäki, Jukka Mustonen, Harri Ehoniemi ja Keijo Leppäkorpi.

1990:

Ensimmäinen sarjapeli VII-divisioonassa oli Lempäälän Jyryä vastaan Lempäälässä. LeJy voitti ottelun 4 - 1. KylVen historian ensimmäisen maalin viimeisteli Erkki Häkli. KylVe sijoittui sarjassa 5. tilalle. Sinä vuonna KylVe saavutti tähän astisen historiansa suurimman voiton, kun Nekalan Pallo II kaatui Kylmäkoskella 16 - 1. Paul Välimaa viimeisteli ottelussa 7 maalia. Paul voitti myös sisäisen maalipörssin 14 maalilla, vaikka pelasi vain kotiottelut. Ensimmäisellä kaudella joukkueessa pelasivat seuraavat pelaajat : Petri Karonen, Erkki Häkli, Paul Välimaa, Timo Väisänen, Harri Ehoniemi, Tero Raittinen, Veli-Pekka Ehoniemi, Keijo Leppäkorpi, Jorma Peltola, Eero Välimäki, Jussi Halonen, Markku Vanhanen, Janne Pietarinen ja Jukka Mustonen.

1991:

Toinen kausi VII-divisioonassa sujui hienosti ja joukkue sijoittui jaetulle toiselle tilalle. Tästä seurasi uusintaottelu Koskenkylän Palloa (KoPa) vastaan. Ottelu pelattiin Kylmäkosken urheilukentällä. Ottelu päättyi jatkoajankin jälkeen 1 - 1 numeroihin Tero Raittisen tehdessä Kylven tasoitusmaalin. Näin sarjanousu ratkaistiin rangaistuspotkukilpailulla. Nokialaiset hermoilivat rankkareissa pahasti, mutta kylveläiset pistivät palloa kylmänrauhallisesti verkon perille. Kolme ensimmäistä KylVen rankkaria laukoivat : Tero Raittinen, Janne Pietarinen ja Veli-Pekka Ehoniemi. Paul Välimaan astellessaan ampumaan neljättä rankkaria, oli selvää, että jos uppoo sisään, niin silloin historiallinen sarjanousu varmistuisi. Paul tykitti pelivälineen maalin oikeaan ylänurkkaan ja huomasi olevansa muutaman sekunnin kuluttua kasan alimmaisena. Oli aika juhli ensimmäistä sarjanousua. Eniten kylveläisistä maaleja laukoivat sarjassa Janne Seppänen ja Paul Välimaa, jotka molemmat osuivat 10 kertaa.

1992:

Ensimmäinen kausi VI-divisioonassa oli vaikea. Joukkue taisteli putoamista vastaan koko kauden ja selvisi kuiville nipin napin saatuaan yhden luovutusvoiton Ilves-Kissoista. Joukkue hävisi HSV:lle Valkeakoskella 11 - 0 ja lisäksi samassa ottelussa Jukka Mustonen katkaisi jalkansa törmätessään vastustajan maalivahtiin. Jukan pelaajaura päättyi tähän KylVen historian vakavimpaan loukkaantumiseen. Joukkueen maaliseppo oli Ari Innala 6 maalilla.

1993:

Taistelu putoamista vastaan jatkui kaudella 1993. KylVe olisi pudonnut sarjasta, mutta sen onneksi Nahkialan Pallo luopui sarjasta muutama kierros ennen sarjan loppua ja näin jälleen Kylve vältti putoamisen. Paul Välimaa satutti polven nivelsiteet kauden puolessa välissä ja joutui huilaamaan syyskauden. Siitä huolimatta hän oli KylVen tehokkain maalisylkijä 11 maalilla.

1994:

KylVen saalis sarjassa oli 6 tasapeliä ja putoaminen VII-divisioonaan oli tiedossa, mutta jälleen KylVe välttyi putoamiselta, kun SPL:n Tampereen Piiri laajensi kuudetta divisioonaa ja poisti VII-divisioonan. Paul Välimaa otti kesken kauden valmennusvastuun, koska harjoituksia ei enää pidetty ja toiminta oli hiipuvaa. Hyvästä yrityksestä huolimatta voittoja ei loppukaudesta irronnut. Paul Välimaa myös voitti maalipörssin 10 maalilla. Kauden historiallisin maali tapahtui kuitenkin lauantaina 10. syyskuuta, kun Juha Vedenpää laukoi pallon Apassien verkkoon. Juha oli tekohetkellä 12-vuotias eli ylivoimaisesti KylVen miesjoukkueen historian nuorin maalintekijä.

1995:

Joukkue jatkoi Paul Välimaan johdolla ja vakiinnutti paikkansa sarjan puolivälissä. Joukkue koki kuitenkin historiansa pahimman tappion vieraspelissä Raholan Pyrkivää vastaan. Numerot olivat 12 - 0. Paul Välimaa maalasi 17 kertaa Harri Ehoniemen säestäessä 9 maalilla.

1996:

Joukkuetta rupesivat valmentamaan Petri Airaksinen ja Janne Pietarinen. Joukkue sijoittui keskikastiin. Paul Välimaa voitti koko lohkon maalikuninkuuden 14 maalilla. Kylveläiset olivat muutenkin hyvin esillä maalipörsissä, sillä Harri Ehoniemi teki 11 maalia ja Petri Airaksinen 9 maalia. Kauden erikoisuus oli se, että päästiin pelaamaan vihdoin Taipaleen nurmikentälle pitkän odotuksen jälkeen.

1997:

Kauden päätteeksi juhlittiin laivalla saavutettua toista sarjanousua. Tälläkin kertaa tarvittiin uusintaottelu, jossa varmistui KylVen nousu. Uusinnassa kaatui naapuri UrPS 2 - 7 Urjalassa. Joukkue oli edelleen Petri Airaksisen Ja Janne Pietarisen hoteissa ja varsinkin Petri teki suuren työn joukkueen menestyksen eteen. Silmiinpistävää oli myös nuorten esiin marssi joukkueessa vastuunkantajina (Juha Vedenpää, Tero Kivistö, Anssi Valtonen ja Pasi Kulmala). Paul Välimaa voitti toisen kerran peräkkäin koko lohkon maalikuninkuuden 12 sarjapelimaalilla. Petri Airaksinen teki 10 maalia.

1998:

KylVe pelasi historian ensimmäisen kautensa 5. divisioonassa vaihtelevalla menestyksellä. Kesän kohokohta oli upea kotivoitto UrPSista hurjan loppukirin jälkeen. Muuten kausi oli kauttaaltaan vaikea ja vasta uusintaottelussa varmistui sarjapaikka myös ensi vuodeksi. Täysosuma Cupissa joukkue kaatoi hienosti vitosen toista lohkoa suvereenisti hallinneen KooVeen 3-2 , mutta seuraavalla kierroksella vastaan asettunut Hakan A-junnut oli liian kova pala. Kesän maalikunkku oli Petri Airaksinen 13 maalillaan. Ari Innala, Paul Välimaa, Harri Ehoniemi ja Juha Vedenpää jakoivat maalipörssin kakkostilan 4 maalilla. Paulilla jäi sataan sarjamaaliin matkaa vielä kolmen täysosuman verran. Syksyllä KylVe kävi Toijalassa voittamassa syyscupin ja talvella 98-99 Futsalin piirinsarjassa tuli hienoa menestystä.

1999:

Edellisvuoden rämpimisestä petrattiin komeasti. Sarjasta nousi peräti 6 joukkuetta, joten lopulta KylVe oli lähellä jopa nousua sijoittuen lopulta sijalle seitsemän. Erityisesti mieleen jäivät komeat vierasvoitot ja se, että Urjalan PalloSeura kaadettiin kahdesti murskanumeroin. Joukkueen sisäinen maalipörssi ratkesi vasta päätösottelussa, kun tasamaalein kärjessä olleet Juha Vedenpää ja Pasi Pihlajamaa syöttelivät Gepardin puolustuksen sekaisin. Pasin syötöstä pallon tykitti verkon perukoille Juha, joka näin varmisti pörssikuninkuuden 9 maalillaan. Ensimmäistä vuotta KylVen peleissä jaettiin tähtiä. Joka peliin valittiin erikseen henkilö päättämään tähtipelaajista. Koko kesän tätä tilastoa hallitsi ylivoimaiseen tyyliin Tero Raittinen. Kausi tarjosi muutaman tilastoennätyksenkin. KylVe missasi kaikki seitsemän rangaistuspotkuaan! Harvinaista lienee myös se, että peräti kolme maalivahtia (Pekka Peltola, Jyri Vihola ja Jarmo Airaksinen) pelasi nollapelin. KylVe-historiaa teki myös Juha Vedenpää, joka voitti kaikkien aikojen nuorimpana (17) joukkueen sisäisen maalipörssin. Futsal-kausi 99-00 sujui liian kovassa sarjassa. 1. divisioonassa KylVe ei saanut kovasta yrityksestä huolimatta avattua pistepussia.

2000:

Piirinsarjassa KylVen sijoitus oli neljäs. Edellisvuodesta petrausta tapahtui taas kolmen pykälän verran. Muutaman tärkeän pelin kääntyminen vastustajalle esti mahdollisen sarjanousun. Maalipörssin voitto meni edellisvuoden tapaan Juha Vedenpäälle, joka pommitti nahkakuulan 18 kertaa vastustajan verkkoon. Toisena maalipörssissä oli Harri Ehoniemi 13 maalillaan. Tähtipörssin voitti niukasti Harri Ehoniemi Vedenpään Juhan sijoittuessa toiseksi.

2001:

Veikot sijoittuivat V-divisoonassa kolmanneksi. Sijoitus on kautta aikojen Veikkojen paras. KylVe teki lohkossaan eniten maaleja eli 94 ja päästi myös lohkossaan vähiten maaleja eli 31. Kotipeleissä saavutettiin myös ennätykselliset seitsemän nollapeliä. Lohkon ja koko divisoonan maalipörssin voitti ylivoimaisesti Juha Vedenpää, joka takoi maaleja tasaisesti koko kauden. Loppusaldoksi muodostui uskomattomat 42 maalia. Juhaa peesasi hyvin Harri Ehoniemi 17 maalillaan. Tähtipörssiä hallitsivat myös maalintekijät. Juha voitti pörssin suvereenisti Harrin sijoittuessa toiseksi. Kaiken kaikkiaan kausi sujui hienosti kun Taipaleen kenttäkin saatiin pelattavaan kuntoon. Kentän avajaisottelussa vastakkain olivat KylVen nykyinen ja ensimmäinen joukkue. Ottelu päättyi nykypelaajien 4-1 voittoon. Futsalpeleissä keväällä Veikot varmistivat 1-divisoonapaikan seuraavaksi syksyksi sijoittumalla kuuden joukkueen lohkossa neljänneksi.

2002:

Monivuotinen nousuprojekti koki huipennuksensa, kun KylVe voitti lohkonsa täysin ylivoimaisesti ja varmisti nousun nelosdivariin ennätyksellisen aikaisin elokuun alkupuolella. Joukkue hävisi lopulta kauden 20 pelistä vain kaksi, ja nekin nousun käytännössä jo varmistuttua. Kauden lehtinimi oli taas Juha Vedenpää, joka takoi peräti 44 maalia ja nousi samalla Paul Välimaan seuraksi 100 KylVe-maalia tehneiden kerhoon. Kakkostilan sisäisessä maalipörssissä vei Harri Ehoniemi 7 osumallaan. Tähtipörssissä Juhan jälkeen kakkoseksi sijoittui Saku Linna. Joukkuetta valmensivat tällä historian kiistatta parhaalla kaudella Kimmo Ojala sekä Petri Airaksinen.

Viialan virta vahvistui taas Kylmäkoski- voittoiseksi, kun Veikot sai muutaman hyvän vahvistuksen naapuriseurasta alkukaudesta. KylVe osallistui hyvällä menestyksellä myös Suomen Cupiin. Se eteni peräti neljännelle kierrokselle, kunnes Turun Toverit kävi hakemassa kylveläisittäin hiukan katkeranmakuisen voiton Kylmäkoskelta. Piiricupissa matka katkesi toiselle kierrokselle. Ensin voitettiin nelosdivarin SorPa vieraissa, mutta myös nelosessa pelaava Vammalan Palloseura oli kotikentällään jo liian kova. Futsalissa talvella 02-03 KylVe pelaa piirin ylimmässä sarjassa, eli kakkosdivarissa.

Futsalissa talvella 02-03 KylVe pelasi piirin ylimmässä sarjassa, eli kakkosdivarissa. Kausi sujui vaisusti, ja sarjapaikka oli teoriassa vaarassa vielä kauden päätösturnauksessakin. Joukkue sijoittui kuitenkin kahdeksanneksi ja jätti taakseen ACEn ja NePan, jotka tippuivat kolmoseen. Sisäisen pistepörssin vei nimiinsä Pauli Jokinen, ja kauden pelaajaksi valittiin Petri Airaksinen.

2003:

Historian ensimmäinen kausi nelosdivarissa sujui alkukauden osalta jopa yli odotusten. Avausottelussa joukkue murskasi JanPan peräti lukemin 7-0. Kesän kenties paras ottelu sijoittui toukokuun lopulle, kun sinipaidat kävivät vieraissa kurittamassa Kangasalan Voittoa maalein 0-2. Erityisen maukkaaksi voiton teki se, että tämä tappio jäi lopulta KaVon ainoaksi koko kautena. Loppukausi sujui hieman vaisummin, ja lopullinen sijoitus sarjataulukossa oli seitsemäs. Sarjasta luopui kesken kaiken peräti kolme joukkuetta, mikä jätti ikävän sivumaun muuten hyvätasoiselle ja -henkiselle etelälohkolle.

Joukkueen maalipörssin vei nimiinsä viidennen kerran peräkkäin Juha Vedenpää laukoen 17 ottelussa 22 maalia. Tähtipörssin voittanut Harri Ehoniemi osui 14 kertaa, ja Saku Linna kuusi kertaa. Joukkueen valmennustiimiin kuuluivat Kimmo Ojala, Petri Airaksinen ja Tero Raittinen. Joukkue osallistui myös Suomen Cupiin, jossa Ilveksen A-juniorit osoittautuivat selvästi paremmiksi heti avauskierroksella. Piiricupissa arpaonni ja luovutukset veivät KylVen suoraan välierään, jossa NoPy vei paikan finaaliin lukemin 3-0 Nokian keskuskentällä pelatussa ottelussa.

Futsal-kausi 2003-2004 sujui yli kaikkien odotusten. Joni Niskavaaran (21+7) ja Pauli Jokisen (9+14) johdolla joukkue taisteli itsensä lopulta peräti toiseksi, mikä tiesi nousua kansalliseen ykkösdivariin. Kauden futsal-pelaajana palkitiin Aki Kannisto. Valmennuksen hoiti pelaamisensa ohella Tero Kivistö.

2004:

KylVen toinen kausi nelosdivarissa sujui odotetusti keskikastissa. Syyskuun tappioputki pudotti joukkueen lopulta sijalle kahdeksan. Kesän kohokohtana oli huikea 11-1 -kotivoitto FC SorPasta. Toisaalta taas kauden suurin tappio tuli myös SorPaa vastaan, kun kauden viimeisessä pelissä Valkeakoskella tuli turpaan maalein 2-8. Kimmo Ojalan valmentaman joukkueen viimeinen voitto tuli jo ennen elokuun puoltaväliä, ja näin sijoitus pääsi putoamaan turhan alas loppukauden aikana.

Jälleen kerran polvivaivaisena puolet kaudesta pelannut Juha Vedenpää vei tuttuun tyyliin maalipörssin, tällä kertaa 24 osumalla. Harri Ehoniemi teki 11 ja Petri Airaksinen 6 maalia. Tähtipörssin vei nimiinsä vakuuttavan kauden pelannut Ilkka Koivuniemi. Huomionarvoista kaudessa oli farmisopimus ToiP-49:n kanssa, jonka myötä KylVessä nähtiin kesän aikana useita toijalalaisvahvistuksia.

Talvella futsal-joukkue jatkoi huikeaa tuhkimotarinaansa sijoittuen ykkösdivarin keskilohkossa toiseksi heti PoPan jälkeen. Tämä tiesi paikkaa liigakarsinnoissa, joihin joukkue ei jaksanut enää syttyä vaan saldona oli kolme tappiota. KylVen tähtipelaajaksi nousi Joni Niskavaara, joka vei suvereeniin tyyliin koko ykkösdivarin kaikki mahdolliset pörssit keräämällä 14 ottelussa huikean pistesaldon 33+14=47. Futsal-joukkue sai talven aikana taas uusia kasvoja, joista parhaiten onnistui vuoden tulokkaaksi valittu Jussi Kuusela tekemällä 8 ottelussa 18 maalia. Valmennuksesta piti huolen edellisvuoden tapaan pelaamisensa ohella Tero Kivistö.

2005:

Kylmäkoskelainen jalkapalloilu täytti kesällä 15 vuotta. Tämän kunniaksi järjestettiin perinteinen kesätapahtuma Taipaleen Tuomelassa, ja sitä ennen pelattiin pelit alkuperäinen KylVe vs. Toijalan KKI-35, sekä nykyinen KylVe vs. Ilves KKI-35. Palkitut: Vuoden KylVeläinen: Markus Rautio. Paras maalintekijä: Juha Vedenpää. Tähtipelaaja: Markus Rautio. Herrasmiespelaaja: Mika Rupponen. Paras taistelija: Mikko Mähönen. Paras treenaaja: Markus Rautio. Kapteeninpokaali: Tony Rasimus. OP-sijoittajapelaaja: Juha Vedenpää. Futsal-joukkueen kausi oli hyvin kolmijakoinen. Edellisvuoden tähtipelaajien lähdöt joukkueestä jättivät hyökkäyspäähän liian suuren aukon paikattavaksi ja niinpä leijonapaidat taistelivat maalinteko-ongelmien kanssa. Vasta loppukaudesta leijonapaidat saivat taas juonen päästä kiinni ja maaliverkko alkoi heilua. Viimeisen kolmen ottelun kiri ja etenkin hieno voitto sarjajohtaja Ilves-Kissoista varmisti sarjapaikan myös ensi vuodeksi. Kauden parhaana palkittiin Juha-Pekka Tuomi, pistepörssin voittajana Aki Kannisto ja tulokkaana Tony Rasimus.

2006:

Neljänteen nelosdivarikauteensa KylVe lähti ennalta katsottuna altavastaajana treenikauden jäädessä todella lyhyeksi ennen kautta. Kokoopanohuolet ja piirin päätös muuttaa nelosdivari yksilohkoiseksi ja tiputtaa viisi viimeistä joukkuetta vitoseen ensi kaudeksi, aiheutti ylimääräistä hämmennystä ja epätietoisuutta tulevaisuudesta myös kylveläisten piirissä. Kausi alkoi taisteluvoitolla, mutta tämän jälkeen tuli lunta tupaan oikein urakalla neljän perättäisen tappion ja maalittoman pelin myötä.

Mutta vielä mitä, kylveläisten sanovarastoon ei luovuttaminen kuulu ja niinpä Taipaleen nurmelle siirtymisen myötä pelit alkoivat kääntyä voitoksi. Kesä-heinäkuun peleistä tuloksena 4 voittoa ja vain yksi tappio. Tärkeä lenkki pelillisessä muutoksessa oli "uusilla vahvistuksilla", kun Maru Grönroos puki kesäkuussa päälleen tutun sinipaidan ja futsaljoukkueesta tuttu Reijo "Repa" Mäkinen tuli tuomaan joukkueeseen kaivattua kokemusta kovista peleistä.

Loppukausi oli tuttuakin tutumpaa vuoristorata meininkiä parhaan terän kadotessä näennäiseen sarjapaikan varmistumiseen. Viimeisestä ottelusta otettu voitto Urjalan hornankattilassa varmisti lopulta KylVen sarjapaikan myös ensi kaudeksi ja erittäin tasaisen sarjan myötä tämä tarkoitti kolmatta sijaa, joka on kautta aikojen parasta KylVe-sijoitus. Erikoinen tapahtuma kauden aikana elokuussa oli Marun kansainvälinen siirto Skotlantiin FC Cowdenbeathin riveihin. Kauden onnistujia palkittiin seuraavasti: Maalikuningas: Juha Vedenpää. Tähtipörssi: Jarmo Airaksinen. Treenaaja: Paul Välimaa. Pave pysti: Jarmo Airaksinen. Taistelija: Jukka Peltola. Kapteenin Pokaali: Jarmo Airaksinen. Vuoden KylVeläinen: Jarmo Airaksinen. Most Valuable Player: Tero Raittinen. Herrasmiespelaaja: Janne Kaivoluoto.

Futsal-kauteen mahtui muutamia hyviä pelejä, kuten kauden avausvoitto Akilleksesta ja sarjajohtaja AC Stoppin kyykyttäminen monarilla, mutta kokonaistulos oli vain niukasti plussan puolella. Kymmenen sarjapisteen myötä taakse sarjataulukossa jäi vain paikallisvastustaja FC Gepardi. Kauden pistenikkari & pelimies oli Tuomen Juha-Pekka ja puolustuksen lukko Koskisen Joni.

Futsal-KylVelle perustettiin myös toinen joukkue, KylVe Team. Jarmo Airaksisen valmentama yhdistelmä pelasi tasaisen kauden Tampereen piirin nelosdivisioonassa voitto-tappio-voitto-tappio-tahdilla. Sisäisen pistepörssin voiton jakoivat Juha Vedenpää ja Tero Kivistö, jotka keräsivät 14 pistettä mieheen.

2007:

KylVen kesä oli murheellinen. Joukkue kärsi läpi kesän kokoonpanohuolista ja osa peleistä jouduttiin pelaamaan vajaamiehisenä aloitusvihellyksestä lähtien. Aktiivisimmat jaksoivat kuitenkin urheasti tahkoa kauden läpi eikä luovutuksiin jouduttu. Kovassa sarjassa sijoitukseksi tuli toiseksi viimeinen ja näin ollen putoaminen seuraavaksi kesäksi vitosdivariin oli selkiö. Juha Vedenpää vei tuttuun tyyliin maalipörssi tehden 12 osumaa. Paul Välimaa säesti viidellä. Kauden harvoihin onnistujiin lukeutui Jarmo Airaksinen, joka venyi maalinsuulla pallon tielle sen minkä pystyi.

Futsalin edustusjoukkueen kausi ykkösdivarissa oli tuttuun tapaan värikäs ja tapahtumia täynnä. Kausi alkoi komealla kotivoitolla GPR:stä, mutta sitten seurasi neljän pelin tappioputki. Aki Kanniston valmentama leijonalauma heräsi kuitenkin taistelemaan, ja kauden viimeisestä seitsemästä pelistä merkattiin lopulta vain yksi tappio. Huipputasaisessa sarjassa loppukiri riitti peräti liigakarsintapaikkaan. Siinä ensimmäisellä kierroksella kuitenkin Sievi Futsal oli vierasottelussa etevämpi.

Juha Vedenpää valittiin vuoden pelimieheksi Riku Nikannon viedessä niukasti nimiinsä sisäisen pistepörssin. Myös Jukka-Pekka Jyrämö sekä Mikko Nieminen kuuluivat eturivin onnistujiin, samoin kuin loistavan kauden puolustuksessa luutinut Tero Raittinen.

Myös KylVe Teamin kausi vitosdivisioonassa oli hieno. Voittoja tuli enemmän kuin tappioita ja Jarmo Airaksisen valmentama ryhmä pelasi laajalla ringillä nousujohteisen kauden päätyen lopulta sarjassa peräti toiseksi. Pistepörssin vei nimiinsä Tuomo Laaksonen.

2008:

Paluu vitosdivariin ei sujunut lainkaan suunnitelmien mukaan. Kausi alkoi vaikeasti, kun toukokuun kuudesta pelistä pystyttiin ottamaan vain yksi voitto. Tämän jälkeen tahti hiukan parani erityisesti kotipelien ansiosta - vieraskentällä vaikeudet jatkuivat mutta Taipaleella pystyttiin sentään ottamaan muutama tärkeä voitto. Pelillisesti ottelut olivat tasaväkisiä, mutta hyökkäyspäässä maalihanat olivat pahemman kerran tukossa ja omassa päässä tehtiin ratkaisevia virheitä, joilla tasaiset pelit hävittiin. Toisaalta kauden päätarkoituksena ei ollutkaan niinkään menestys, vaan “kylmäkoskelaisen jalkapalloidentiteetin palauttaminen”, eli oman kylän nuoret pelaajat saivat rutkasti peliaikaa ja myös vastasivat haasteeseen erinomaisesti.

Joukkue oli syyskuun koittaessa todella tukalassa paikassa. Edessä oli kaksi vaikeaa vieraspeliä, ja lähestulkoon kaksi pakkovoittoa edessä. Silloin nähtiin leijonaryhmän muodonmuutos ja selkä seinää vasten otettiin ensin 0-1 -vierasvoitto Parolan Visasta Heikki Valkosen maalilla. Kauden päätöspeli oli huikea esitys ennätysyleisön edessä Urjalassa. KylVe murskasi Urjalan sen kotikentällä lukemin 0-3 ja näin sarjapaikka oli varmistettu. Tuossa ottelussa tehtiin myös kylmäkoskelaista jalkapallohistoriaa kun Paul Välimaa esiintyi viimeisen kerran KylVe-paidassa. Myöhemmin samana päivänä numero 10 jäädytettiin juhlavin menoin.

Joukkueen sarjasijoitus oli lopulta kahdeksas yhdentoista joukkueen lohkossa. Juha Vedenpää vei sisäisen maalipörssin nimiinsä 13 osumalla, Joonas Suokkaan säestäessä viiden osuman verran. Muut Jarmo Airaksisen valmentaman joukkueen kauden palkitut olivat Vuoden kylveläinen: Paul Välimaa. Herrasmiespelaaja: Paul Välimaa. Paven pysti eli vuoden uroteko: Jarmo Airaksinen. Vuoden taistelija: Tuomo Laaksonen. MVP eli pelaajien valitsema arvokkain pelaaja: Lauri Laaksonen. Vuoden treenaaja: Jussi Häkli.

Futsal-kausi 2008-2009 ykkösdivarissa sujui vaihtelevasti. Loistava kauden alku povaili jo paikkaa kärkiryhmien joukossa, mutta joulukuun pimeä kaksiviikkoinen teilasi nousuhaaveet. Kotona ensin pelattiin Zenithin kanssa tasan ja hävittiin Kiffenille. Viikkoa myöhemmin pitkä ja pimeä pohjoisen reissu toi kaksi tappiota Torniossa ja Keminmaalla. Tämän jälkeen KylVe keskittyi kiusaamaan muita ja onnistui siinä hienosti, kun esimerkiksi ACE:n kotiluolasta haettiin makoisa voitto vain viikkoa sen jälkeen kun Aki Kannisto oli loikannut leijonapaidasta ACE:n riveihin liiganousua havittelemaan.

Kipa Kivistön luotsaama KylVe päätyi lopulta sarjassa viidenneksi. KaDy ja FTK olivat playoff-joukkueet, ja lopulta molemmat myös nousivat futsal-liigaan. Sisäisen pistepörssin vei nimiinsä Juha-Pekka Tuomi pistein 14+7=21, ja Jukka-Pekka Jyrämö valittiin vuoden pelaajaksi.

KylVe Teamin komennon siirryttyä Jarmo Airaksiselta Jani Partaselle, kausi vitosessa sujui tutussa voitto-tappio-voitto –tahdissa. Teamin pelaajisto oli kokenut osittaisen nuorennusleikkauksen omien juniorien muodossa, kuitenkin lopputuloksena kauden päätteeksi oli sarjan kolmas sija. Joukkueen pistepörssin vei jo perinteisesti Tuomo Laaksonen.

2009:

Jarmo Airaksinen jatkoi päävalmentajana ja edelleen teemana oli joukkueen kylmäkoskelaisuus. Hyvä henki ja innokas meininki tuotti tulosta myös kentän puolella. Kauden alku oli tosin vaikea, kun viidestä ensimmäisestä pelistä voitettiin vain yksi.

Sen jälkeen alkoi kuitenkin aivan huikea loppukausi, johon kuului voittoja toisen perään. Kolmestatoista pelistä peräti seitsemässä pidettiin omissa nollat, ja varsinkin Taipaleella puolustus oli täyttä rautaa. Huikea kiri nosti joukkueen komeasti sarjatulukossa lopulta kolmanneksi. ParVi nousi lohkovoiton myötä neloseen ja Jags kiilasi taulukossa kakkoseksi.

Joukkue ei juhlinyt murskavoitoilla, ja maalipörssissäkin Juha Vedenpää joutui tyytymään kymmeneen osumaan. Mika Rupponen osui viidesti ja Lauri Laaksonen neljä kertaa. Vuoden tähtipelaaja: Lauri Laaksonen. Vuoden KylVeläinen: Jarmo Airaksinen. Vuoden uroteko: Tero Kivistö. MVP: Tero Raittinen. Vuoden taistelija: Petri Vedenpää. Vuoden treenaaja: Petri Airaksinen. Herrasmiespelaaja: Raimo Herttua.

Futsal-kausi 2009-2010 ykkösdivarin etelälohkossa sujui KylVeltä tasaisesti. Joukkue keikkui sarjataulukon kärkisijoilla koko kauden ajan jopa johtaen lohkoaan useiden viikkojen ajan vuodenvaihteen tienoilla. Peliesitykset olivat varsin viihdyttäviä ja lukemat usein suurinumeroisia kuten 10-2 -vierasvoitto Hongasta tai 11-7 -tappio Makulle. Liigakarsintapaikka menetettiin lopulta vasta viimeisen kierroksen vierastappioon Zenithille.  

Juha Vedenpää oli tehokas koko kauden ajan ja voitti lopulta sekä sisäisen että koko ykkösen pistepörssin 14+10=24 tehoillaan. Kauden erikoisuutena oli kahden joukkueen (Zyklon & PiPS) luopuminen sarjasta kesken kauden. KylVen vuoden pelaajaksi valittiin Jussi Oksa (12+7), joka ruoski ”keltaisen” kentän sekä koko joukkueen peliä hienolla tavalla koko kauden ajan. Valmennuksesta vastasi tutusti Tero Kivistö.

KylVe Team lähti kaudella 2009-2010 uudistettuun, peräti neljäntoista ottelun vitosdivariin edellistä kautta vahvemmalla kokoonpanolla. Odotukset suuresta menestyksestä karisivat kuitenkin heti muutamiin tasaisten otteluiden viimeisillä sekunneilla koettuihin takaiskumaaleihin. Pitkässä sarjassa saatiin huomata että Teamin tapa ainoastaan pelailla ilman suurempia taktiikoita, ei enää riitä sarjan kärkikamppailuun. Lopputuloksena sijoitus sarjassa oli seitsemäs, pistepörssin vei nimiinsä Petri Vedenpää.

2010:

KylVen valmennuksessa nähtiin uutta verta, kun Allu Kurki otti joukkueen komentoonsa Juha Vedenpään toimiessa kakkoskoutsina. Allu toikin joukkueeseen ihan uudenlaista intoa, ja aktiivisuus oli kiitettävää. Harjoituskaudella tulokset antoivat vielä odottaa itseään, mutta peliesitykset loksahtivat kohdalleen viimeistään kenraaliharjoituksessa Jämsänkoskella, jossa leijonat vierailivat haastaen paikallisen kolmosdivarijoukkueen Ilveksen tasapäisesti.

Kausi lähti loistavasti liikkeelle parilla voitolla, ja hyvä vire säilyi läpi koko kauden. Vielä viimeisessä pelissä voitolla oltaisiin noustu sarjakakkoseksi, mutta OldSchoolin vieraana pelattu tasapeli piti kotijoukkueen kakkosena ja KylVe jäi sarjassa kolmanneksi. Kesään mahtui muutama murskavoitto ja myös harvinainen 0-0-tasapeli, joka pelattiin Taipaleella sarjan voittajaa VaKPia vastaan.

Mieleen jäi myös Taipaleella pelattu KylVen jalkapallojaoston 20-vuotisjuhlaottelu, jossa vieraana oli naapurikylästä Urjalan PalloSeura. 3-1- kotivoittoon ennätysyleisön edessä päättyneessä pelissä seuraa muisti muun muassa kunta (tämä olikin viimeinen kotipaikallispeli itsenäisenä kuntana), Palloliitto ja vierailija UrPS. Jukka Vakkila oli aamulla ollut luennoimassa Veikkojen majalla ja oli myös pelissä palkitsemassa parhaita.

Joukkue teki sarjassa ylivoimaisesti eniten maaleja, 22 pelissä verkko heilui peräti 72 kertaa. Maalinteosta suuren vastuun kantoi Juha Vedenpää 28 osumallaan. Joonas Lumijärvi osui viisi kertaa viidessä pelaamassaan pelissä, ja neljän maalin miehiä oli iso kasa. Vuoden KylVeläinen: Jani Partanen. Vuoden uroteko: Allu Kurki. MVP, Juha Vedenpää. Vuoden tähtipelaaja: Juha Vedenpää. Vuoden treenaaja: Petri Airaksinen. Vuoden taistelija: Jirka Järvi. Herrasmiespelaaja: Tero Raittinen.

Futsal-kausi 2010-2011 pelattiin ensimmäistä kertaa koko maan laajuisena yksinkertaisena sarjana 15 joukkueen voimin. KylVe aloitti kauden hienolla vierasvoitolla Ruutupaidoista, jonka jälkeen leijonamiehistön sijoitus sarjassa oli jälleen kärkisijoilla aina vuodenvaihteeseen asti, jolloin KylVe johti sarjaa. Syyskaudella kaatui muun muassa suvereenin esityksen jälkeen SoFo, mutta ykkösessä kauden ajan vieraillut FC Gepardi oli liian kova vastus paikallispelissä.  

Tammikuun kuusi peliä menivät leijonilta kuitenkin täysin penkin alle ja jo varmalta näyttänyt liiganousu karkasi jälleen tavoittamattomiin. KylVen sijoitus sarjassa oli lopulta seitsemäs. Sisäisen pistepörssin voitti Henri Ojala 15+8=23 tehoillaan. Kauden parhaana palkittiin Jippe Jyrämö. KylVessä pelasi kaudella jalkapallon liigakentiltäkin tuttu Henri Scheweleff. KylVen futsalotteluita alettiin myös ensimmäistä kertaa kuvata säännöllisesti videolle. Kauden erikoisuutena ottelussa KylVe-AC Stoppi Johan Loikkasi pelin jälkeen kentälle aiheuttamaan lehdistöäkin kiinnostaneen spektaakkelin, jota puitiin lopulta lähes Euroopan urheilijavetoomustuomioistuimessa saakka.  

Futsalin kakkosjoukkue KylVe Team jatkoi tutusti piirin vitosdivarissa myös kaudella 2010-2011. Valmennusvastuu oli siirtynyt Petri Airaksiselle, Jani Partasen toimiessa joukkueenjohtajana. Sarjasijoitusta tärkeämmäksi koettiin tasapuolinen peluutus ja kaikkiin turnauksiin lähdettiinkin sääntöjen sallimalla maksimikokoonpanolla. Kauden saldoksi muodostui kolme voittoa, neljä tasapeliä ja viisi tappiota, mikä oikeutti sarjassa kuudenteen sijaan.  Sisäisen pistepörssin kärkisijan otti Petri Airaksinen ja kauden pelaajaksi valittiin tulokasmaalivahti Juuso Rupponen.

2011: