Vähämaalinen voitto FC SorPasta

Pelaajamanageri Petri "Veeti" Airaksisen futsalfilosofian lyhyt oppimäärä: se mitä tapahtuu pukukopissa, jää pukukoppiin. "Veetin" onneksi Team on täynnä vaihtopenkkivieruskavereita, joiden henkiset lahjat ovat tasoa trilobiitti. Ennen ensimmäistä ottelua leijonanpoikasten kopissa toisteltiin sanoja pirun, tiukka ja puolustus. Vastoin managerin filosofiaa mantra näkyi myös käytännössä - FC SorPa ei päässyt paikoille ensimmäisellä jaksolla lainkaan.

Leijonanpennut sen sijaan kehräsivät tyytyväisesti kolmeenkin otteeseen. Ensimmäisestä osumasta vastasi lähes ääntä nopeampi Jani "Losa" Kirjavainen, joka napautti kapteeni Laaksosen syötöstä pallon verkon perukoille SorPan keräillessä kamppeitaan kovan karvauksen jäljiltä. Pelikello ehti tikittää vain puolisen minuuttia ennen kisujen toista täysosumaa. Tesomalta aikuisen miehen elämäänsä vauhtia hakeva Kossu Koskinen tuplasi talven tähänastisen maalisaldonsa: kotikissamaisella ketteryydellä suoritettu vettä korvasta -harhautus villitsi molemmat katsojat raikuviin suosionosoituksiin, eikä viimeistely jättänyt ketään kylmäksi. Pallo hallitusti alakulmaan ja paita pois. Tauolle lähdettiin tilanteessa 0-3, Ilari Rantalan runtattua pallon voimalla verkkoon Ere "Ere" Salmen vahvan laukauksen reboundista.

Toisella jaksolla kotijoukkue käytti Teamin lepsuilun hyödykseen, ja tuli kahdella pikaisella täysosumallaan maalin päähän kissimirreistä. Ottelun viimeiset kymmenen minuuttia olivat kuitenkin hyvin Teamin hallussa, ja loistavasti taistellut KylVe-puolustus maalivahti Vellu Korhosen johdolla onnistui pitämään maalinsa koskemattomana. Kapteeni "Loska" Laaksonen viihdytti yleisöä vielä viimeisellä minuutilla millintarkalla alakulmapommillaan, ja matsi oli sitä myöten paketissa.

Erityismaininnan ensimmäisestä ottelusta ansaitsee ehdottomasti äärimmäisen rauhallista pallollista peliä pelannut Teamin alakerta: Turengin perheenisä Tuomi, Kossu Koskinen, "Veeti" Airaksinen, Tero Raittinen sekä maalissa varmasti toiminut Vellu Korhonen.

Pelintekoa Turengin taajamasta

Turnauksen toiseen otteluun lähdettiin jälleen samalla taktiikalla: rauhallista, peittävää puolustupeliä ilman turhia ryntäilyjä ja hätiköintejä. Oli syynä sitten ottelutauolla nautitut päiväysvanhat sämpylät tai kolmen ottelun paineita nostattava voittoputki, siitä viis, ottelun alku oli kaikesta huolimatta Teamilta hieman hermostunut. PiPon nopeat vastahyökkäykset aiheuttivat päänvaivaa Korhoselle, joka kuitenkin piti päänsä kylmänä ja ottelun tasoissa. Muutaman minuutin hakemisen jälkeen nähtiin kuitenkin taas tuttua pallonhallintaa keltapaitaisilta kissapedonpennuilta.

Ensimmäisen maalin iski Mikko "Huonoin-Rapsa-Ikinä" Mähönen. Kahden minuutin hieromisen ja esimerkillisen hyökkäyspään liikkeen jälkeen nähtiin Emppu Tuomen hyvin ajoitettu taustanousu, jolla perheenisä loi itselleen helikopterin laskeutumisalustan kokoisen tontin hyökkäyskulmaan. "Veeti" Airaksinen otti silmän käteen, tarjoili pelivälineen Empulle joka jatkoi pallon suoraan maalin edustalla päivystäneelle Mähöselle. Sokea kana ja jyvä, pallo oli maalissa.

Team laittoi kuitenkin pelin jännäksi. Jakson puolivälissä tapahtunut merkkausvirhe toi PiPon tasoihin, mutta vain hetki tästä ja toisessa päässä soi jälleen. Tällä kertaa maalin viimeisteli carlosmaisella kanuunalla Emppu itse. Vahva vääntö maalintekosektorissa palkittiin vapaapotkulla, jonka veljekset Koskinen ja Tuomi juonivat verkon perukoille. Koskinen työnsi PiPon muuria epähuomiossa väärään suuntaan, mutta Tuomen vedossa oli puhtia: suoraan pakin rintakehän läpi vierasjoukkueen rysään.

Ottelun hahmo Tuomi toimi kapellimestarina jo kolmanteen otteeseen Teamin viimeistellessä voittomaalin ajassa 13:58. Keltapaidat pyörittivät pelivälinettä vierasjoukkueen päädyssä jo toista tuntia, kun lastenkutsuissa taikurinakin toiminut Tuomi äkkäsi pallonmentävän syöttötilan takatolpalle hiipineelle Koskiselle. Nöyränä ja anteliaana seuramiehenä tunnettu Koskinen ei kuitenkaan halunnut omia itselleen kaikkea kunniaa, vaan pelasi pyöreän tolppaa apuna käyttäen tyhjään tilaan Mähöselle, joka vastoin kaikkia odotuksia osui metristä. Tauolle siis lukemissa 3-1.

Toinen jakso oli lähinnä kisuröykkiön vyöryntää, tosin kovin tehotonta sellaista. Paikkoja rakennettiin pallonhallinnan kautta paljon, mutta huono viimeistely syövytti petokissan hammaskiillettä. Epäonneakin oli mukana aimo annos, etenkin tällä kertaa harmillisesti pisteittä jääneellä mutta muuten loistavan ottelun pelanneella Ilari Rantalalla. PiPo yllätti keltapaidat kertaalleen, vaikka todellista hätää ei tiiviisti puolustanut Team kärsinyt.

Vellu Korhosen otteet olivat jälkimmäisessäkin ottelussa maininnan arvoisia. Kunniaa taistelukentällä keräsivät myös Kanta-Hämeen Cesc Fabregas, Turengin suurlähettiläs Tuomi sekä väsymättömän pirteästi maalipaikkoihin hakeutunut upseerikokelas ja tuleva reservin vänrikki Ilari Rantala.

Neljän ottelun voittoputkessa

Teamin toista turnausta voi kuvailla pelillisesti kypsäksi. Airaksisen teesit toteutettiin, puolustus säilyi tiiviinä ja palloa pidettiin välillä lähes katalonialaisella maltilla. Ensimmäisen turnauksen ajoittaiset ryntäykset ja hätäilyt loistivat poissaoloillaan, ja ainoana miinuksena mainittakoon lievä terävyyden puute viimeistelyssä.

Futsalkokemusta ylemmilläkin sarjatasoilla haalineet pelurit Korhonen ja Tuomi toimivat Apialla voittoputken jatkon takuumiehinä. Yleisellä tasolla kaikki kissanpennut onnistuivat, eikä Teamista tunnu hakemallakaan löytyvän sitä heikkoa lenkkiä jolle kauden päätteeksi saunaillassa selän takana naureskellaan.

Team haluaa kiittää myös toimitsijoina kannuksensa ansainneita T. Kirjavaista ja J. Rupposta. Kiitos myös Mika "Nysä" Nyströmille ja jälkikasvulle kannustuksesta.